Väritys ja värien periytyminen

Dalmatiankoiran väritys ja värien periytyminen

Kaikkihan tietävät, että dalmatiankoira on valkoinen mustin pilkuin, useimmat tietävät myös, että pilkut voivat olla mustan lisäksi ruskeita. Suurin osa dalmisihmisistä tietää myös rodussa esiintyvistä värivirheistä, trikolorista ja lemonista. Mutta kuinka monelle on tuttua, että dalmatiankoirissa esiintyy myös brindle-väritystä sekä soopelia? Tai että ruskeapilkkuisissa voidaan erottaa kolmea eri tyyppistä ruskeaa? Koska perusvärienkään periytyminen ei varmaan ole kaikille itsestäänselvä, aloitetaan siitä

Pilkullisuus

Dalmatiankoiran pohjaväri on valkoinen, ja siinä esiintyy pilkkuja, joiden väri riippuu sen molemmilta vanhemmiltaan saamista perintötekijöistä. Valkoinen pohjaväri tulee S-sarjan geenistä sw (‘äärimmäinen piebald’), joka aiheuttaa puhtaan valkoisen värin lukuunottamatta mahdollisia värillisiä alueita korvissa, päässä tai hännän juuressa. Dalmatiankoiran pitäisi syntyä täysin valkoisena (sw-geenin vaikutus), jos siinä esiintyy näitä värillisiä läiskiä, kyse on blaffasta (joka sekin on tulosta sw-geenistä). Tämä sw on kaikkein heikoin S-sarjan geeneistä, ja vaikutus tulee esiin vain silloin, kun koiralla on tämä kaksinkertaisena, toisin sanoen, kun se on homotsygootti kyseisen geenin suhteen. Dalmatiankoira on aina homotsygootti eli swsw.

Dalmatiankoiran pilkutuksen aiheuttaa T-sarjan geeni T homotsygoottina (TT). T-geenin vaikutus on, että valkoiselle alueelle tulee pilkkuja, ja sen aiheuttamat pilkut ilmestyvät näkyviin vasta parin viikon iässä. T:hen saattaa olla liittynyt F-sarjan ff (pieniä pilkkuja ei ilmene) joka tekee pilkuista tasakokoisia ja aiheuttaa sen, ettei pilkuissa ole valkoisia karvoja. Koska dalmatiankoirien pilkutuksessa on monenlaista vaihtelua, saattaa olla, etteivät kaikki dalmatiankoirat ole homotsygootteja f:n suhteen

Mustat vai ruskeat pilkut?

Musta tai ruskea pilkkujen väri aiheutuu B-sarjan geeneistä, joista B on dominoiva ja tuottaa aina mustan värin ja b on resessiivinen, eli tuottaa ruskean värin vain, jos koira on homotsygootti sen suhteen, siis saanut ruskean geenin molemmilta vanhemmiltaan.

Ruskeapilkkuinen koira on aina bb, eikä se voi periyttää muuta väriä kuin ruskeaa. Mustapilkkuinen koira taas on joko homotsygootti BB, jolloin se periyttää vain mustaa (eli kaikki sen jälkeläiset toisesta osapuolesta riippumatta ovat mustapilkkuisia) tai Bb, jolloin se periyttää myös ruskeaa väriä (yhdistettäessä toiseen ruskeaa periyttävään yksilöön Bb tai bb). Toisaalta, jos koiran vanhemmista toinen on ruskeapilkkuinen, se periyttää aina myös ruskeaa väriä, omasta väristään riippumatta.

Vaikka ainoat ‘sallitut’ väritykset dalmatiankoiralle ovat mustat tai ruskeat pilkut, välillä syntyy myös muunvärisiä koiria.

Keltaiset tai oranssit pilkut

Dalmatiankoiran pilkut voivat olla myös vaalean kellertävät (säämiskän väriset) tai oranssit. Tällöin kyseessä on ilmiö nimeltä lemon. Oikean dalmatiankoiran värityksen aiheuttaa E-sarjan geeni E, jonka vaikutus on, että koiran turkkiin voi muodostua tummaa (mustaa tai ruskeaa) pigmenttiä. Silloin koiran pilkut ovat väriltään mustia tai ruskeita. E-sarjaan kuuluu myös resessiivinen geeni e, joka homotsygoottina (ee) aiheuttaa sen, ettei tummaa pigmenttiä voi muodostua turkkiin. Silloin pilkkujen väri mustan tai ruskean sijasta on kellertävä tai vaalea oranssi.

Mustat tai ruskeat pilkut omaava koira on joko EE (jolloin se ei myöskään voi periyttää lemonia) tai Ee, jolloin se on oikean värinen, mutta yhdistettynä toiseen lemonin periyttäjään saa aikaiseksi jälkeläisiä, joilla pilkut ovat vaaleita (n. neljäsosa pennuista).

Lemon-värisen koiran kirsu on musta, mikäli sen ilman lemon-tekijää ‘kuuluisi’ olla mustapilkkuinen (BB tai Bb) ja ruskea, jos sen ‘kuuluisi’ olla ruskeapilkkuinen (bb). Lemon-värisille koirille on tyypillistä, että syntyessään niillä voi olla väriä korkeintaan kirsussa. Minkäänlaisia pilkkuja ei kuulla pentukarvan läpi märkänä. Lemonit pilkut rupeavat näkymään huomattavasti myöhemmin kuin mustat tai ruskeat.

Blaffa

Blaffa on koira, jolla on syntyessään mustaa tai ruskeaa karvaa, yleensä korvassa tai silmän ympärillä. Värillinen alue suurenee koiran kasvaessa, eikä aikuisella se näytä pilkuilta vaan on yhtenäinen, musta tai ruskea, alue vailla valkoisia karvoja. Geeni sw kaksinkertaisena aiheuttaa dalmatiankoiran syntymisen valkoisena tai pienin, selvästi pigmentoitunein merkein (=blaffa). Blaffat aiheutuvat väriä modifioivista geeneistä, ns. plus-tekijöistä, jotka lisäävät pigmentin määrää. Vastaavat miinustekijät taas vähentävät pigmenttiä, eli ovat vastuullisia pigmenttipuutoksista (esim silmän ympärillä tai kuonossa).

Mustat ja ruskeat pilkut

Joskus samassa koirassa voi esiintyä sekä mustia että ruskeita pilkkuja. Tai, jos koira on ruskeapilkkuinen, ruskeita ja selvästi vaaleamman ruskeita pilkkuja. Tällaista koira kutsutaan trikoloriksi eli kolmiväriseksi. Nämä ‘toisenväriset’ pilkut sijaitsevat yleensä koiran rinnassa, kasvoissa tai jaloissa (vrt. tan-väritys rotweilerissa tai dobermannissa). Trikolorin aiheuttaa A-sarjan tanpoint-geeni at.

Oikeanvärinen dalmatiankoira on homotsygootti geenin As (tumma pigmentti jakautunut koko kehoon) suhteen, siis AsAs. Sillä voi kuitenkin olla toisena resessiivinen tan-point-geeni (yhdistelmä Asat), jolloin se on oikean värinen, mutta periyttää trikoloria, ja saa aikaan kolmivärisiä jälkeläisiä, jos yhdistetään toiseen trikolorin periyttäjään. Trikolor dalmatiankoira on aina homotsygootti atat.

Tiikerijuovaiset pilkut

E-sarjan geeniä Ebr eli dominantti brindle esiintyy myös dalmatiankoirilla. Se aiheuttaa pilkkuihin brindle väritystä, samantyyppistä juovittaista väritystä kuin tiikerijuovaisilla boksereilla tai tanskandogeilla. Tämä väritys ei tule esiin normaaleissa mustissa tai ruskeissa pilkuissa, vaan kolmivärisellä koiralla tanpoint-alueilla. Tällainen koira on väritykseltään tyyppiä atat-BB-EbrEbr.

On tavattu myös dalmatiankoiria, joilla on brindle väritys kaikkien pilkkujen alueella. Tällöin ei ole kysymys pelkästään Ebr:stä, vaan todennäköisesti A-sarjan Ay:stä (soopeli tai tan), joka yhdistettynä Ebr:ään voisi tuottaa brindle-värityksen kaikkialle. Tällainen dalmatiankoira olisi ilmeisesti tyyppiä AyAy-BB-EbrEbr. Ay saattaa selittää myös mustapilkkuisilla joskus raajoissa esiintyvän ruskehtavan sävyn (tuloksena yhdistelmästä AyAy).

Siniset pilkut

Dalmatiankoiran pilkkujen väri on yleensä syvän musta tai ruskea. Syvän tumman pigmentin aiheuttaa D-sarjan geeni D. Yleensä dalmatiankoirilla on tämä homotsygoottina (DD). Samaan sarjaan kuuluu myös resessiivinen geeni d, joka homotsygoottina esiintyessään aiheuttaa värin laimentumisen. Joissain vanhoissa rotumääritelmissä on dalmatiankoirien värinä mainittu myös sininen (vrt. esim. sininen tanskandogi), ja se on oletettavasti ollut tulosta tästä haalistavasta geenistä (dd).

Yhteenveto dalmiksen väritykseen vaikuttavista geeneistä

Seuraavassa on lueteltu dalmiksen värityksen muodostavat geenit. Värivirheen aiheuttajat on esitetty suluissa.

  • As: mustaa väriä kaikkialla kehossa
  • (Ay: soopeli tai tan(homotsygoottina))
  • (at: tanpopint-geeni, kolmivärisyys(homotsygoottina))
  • B: pilkut mustia
  • b: pilkut ruskeita (homotsygoottina)
  • C: täysi pigmentti
  • D: tumma pigmentti syvää väriltään
  • (d: laimentaa tumman värin siniseksi (homotsygoottina))
  • E: tummaa väriä voi muodostua
  • (Ebr: tiikerijuovaisuus (homotsygoottina))
  • (e: lemon (homotsygoottina))
  • g: väritys ei muutu harmaaksi
  • sw: valkoinen pohjaväri
  • T: pilkkuja muodostuu valkoiselle alueelle

Ruskeapilkkuinen dalmatiankoira: AsAs-bb-CC-DD-EE-gg-swsw-TT

Mustapilkkuinen dalmatiankoira, joka ei periytä värivirheitä: AsAs-Bb-CC-DD-EE-gg-swsw-TT tai
AsAs-BB-CC-DD-EE-gg-swsw-TT

Lemon-värinen dalmatiankoira, jolla ruskea kirsu: AsAs-bb-CC-DD-ee-gg-swsw-TT

Kolmivärinen dalmatiankoira (mustaruskea): atat-Bb-CC-DD-EE-gg-swsw-TT tai
atat-BB-CC-DD-EE-gg-swsw-TT

Värityksen vaihtelu

Mustapilkkuisissa koirissa pilkutuksen laatu vaihtelee suuresti. Pilkut voivat olla syvänmustia, suuria ja selkeärajaisia, ilman minkäänlaisia pikkupilkkuja rikkomassa väritystä. Toisaalta pilkut voivat olla pieniä, epäselviä rajoiltaan ja vain vähän tiksejä suurempia. Sekä kaikkea mahdollista siltä väliltä. Myös turkin tyyppi voi vaihdella, yleensä loistavasti värittyneillä koirilla on pehmeä, kiiltävä turkki, kun taas epäselvemmin pilkuttuneilla koirilla on usein karkeampi karvanlaatu. Vastaavanlaista pilkkujen laadun vaihtelua tavataan yhtälailla myös ruskeapilkkuisissa koirissa. Kaikenlaisia pilkutuksia voi esiintyä samassa pentueessa, ja pilkutuksen laatu on tulosta muuntelevista tekijöistä (modifying factors), jotka säätelevät värin määrää ja syvyyttä.

Tiksit

Tikseiksi kutsutaan hyvin pieniä dalmiksen pilkkuja. Useimmilla dalmatiankoirilla on näkyvissä kuuden viikon iässä kaikki ne pilkut, joista tulee normaalin kokoisia. Pilkuista, jotka ilmestyvät tuon iän jälkeen, ei tule kunnollisia pilkkuja. Kahdeksanviikkoisesta pennusta voi ihoa karvoituksen alta tutkimalla havaita pikkupilkkuja, joista tulee lopulta tiksejä. Tiksit liittyvät usein epätasaiseen pilkutukseen ja rosoreunaisiin pilkkuihin.

Huurteisuus

Huurteisuus tarkoittaa pilkkujen alueella kasvavia valkoisia karvoja, jotka tekevät pilkkujen ulkonäöstä ‘huurteisen’. Huurteisuutta voi esiintyä dalmatialaisilla eri ikäkausina. Pikkupennuilla huurteisuus johtuu usein pitkistä valkoisista karvoista, jotka ulottuvat pilkkujen päällä. Sellainen huurteisuus häviää usein kuuden viikon ikään mennessä. Joillain koirilla voi pikkupentuna olla terävät pilkut, jotka muuttuvat epäselviksi 7-8 viikon iässä. Tällainen huurteisuus usein häviää parissa viikossa, mutta voi kestää myös siihen asti, että pentukarva vaihtuu. Pennuilta, joiden pilkutus on alusta asti huurteinen, huurteisuus häviää yleensä aikuisikään mennessä. Mutta joillain yksilöillä pilkutus säilyy huurteisena myös aikuisena. Jotkut selkeästi ja kirkkaasti pilkuttuneet koirat taas voivat kehittää huurteisuutta vanhetessaan.

Yleisesti voidaan sanoa, että koirilla, joilla on selkeät pilkut ja syvä väri, huurteisuus häviää ja pilkut kirkastuvat, kun taas koirilla, joilla pilkut ovat rosoreunaiset ja värien kontrasti huonompi, huurteisuus säilyy.

Pronssaus

Joskus dalmatiankoiran väritys voi hetkellisesti näyttää virheelliselta, aivan kuin mustat pilkut olisivat osittain ruskeita. Tätä ilmiötä kutsutaan pronssaamiseksi, ja se johtuu siitä, että karvanvaihdon aikaan mustien karvojen väritys osittain muuttuu ruskehtavaksi, jolloin pilkkujen reunat eivät ole puhtaan mustia vaan ruskeansävyisiä. Väritys palautuu normaaliksi karvan vaihduttua. Kyseessä ei ole värivirhe, vaan hetkellinen, turkin kuntoon liittyvä ilmiö.

Kolmenlaisia ruskeapilkkuisia

Jenkkien dalmiskirja erottelee ruskeapilkkuisissa kolme erilaista ruskean variaatiota: Suklaanruskean (Chocolate Liver), punaisenruskean (Red Liver) sekä perinteisen ruskean (Brown Liver).

Suklaanruskeat ovat tumman suklaan ruskeita. Niillä on yleensä pilkkuja kaikkialla kehossaan, kirsu on tummanruskea, kasvoissa on runsaasti väriä, korvat ovat raskaasti pilkuttuneet, ja pilkutus jatkuu varpaisiin asti. Pilkkujen koko on yleensä pienehkö, ja niillä on jo syntyessään täydellinen pigmentti kirsussa ja silmien ympärillä. Suklaanruskean voi yleensä tunnistaa pilkutuksen tyypistä ruskeapilkkuiseksi myös mustavalkokuvista. Suklaanruskeilla on yleensä loistava hohtavanvalkoinen pohjaväri, eikä pilkkujen väri haalistu auringossa. Joskus niiden väritys kuitenkin näyttää lähes mustalta, varsinkin huonossa valaistuksessa.

Punaisenruskeilla koirilla pilkkujen väri vaihtelee oranssinruskeasta syvänpunaiseen, ja niille on tyypillistä punaisenruskea kirsun väri. Niillä on suuret, pyöreät, selkeät pilkut, vain vähän tiksejä, vaaleat kasvot ja korvat, ja raajoissa vain vähän pilkkuja. Ruskealla värillä on taipumus haalistua auringossa, ja pohjavärissä on kerman sävy. Usein punaruskeilta puuttuu syntyessään pigmenttiä silmien ympäriltä ja kirsusta. Väri korvissa, kuonossa ja etujaloissa on usein oranssinsävyinen, vaaleampi kuin muualla kehossa. Hyvin pilkuttuneet punaruskeat usein kilpailevat pilkutuksellaan parhaiden mustapilkkuisten kanssa, eivätkä ne näytä ruskeapilkkuisilta mustavalkokuvissa.

Perinteiset ruskeapilkkuiset ovat selkeästi ruskeita. Väri ei ole yhtä syvä kuin suklaanruskeilla, eikä pilkutus ole yhtä hyvä kuin punaruskeilla. Pilkut ovat usein rosoreunaisia ja tiksejä esiintyy, eikä värien kontrasti ole yhtä terävä kuin suklaan- ja punaisen ruskeilla. Yleensä pigmentti on kirsussa ja silmien ympärillä täydellinen. Väritys ei haalistu auringossa niin paljoa kuin punaruskeilla, mutta turkinvaihdon aikaan siinä voi nähdä useita ruskean sävyjä. Perinteiset ruskeat voivat olla hyvin pilkuttuneita, mutta niissä on nähtävillä antiikkinen ruskeapilkkuisten tyyli.

Kaikkia kolmea ruskeapilkkuisuuden variaatiota voi esiintyä samassa pentueessa, aivan kuten mustapilkkuisissakin voi olla eroja. Samat modifioivat tekijät näyttävät vaikuttavan sekä ruskea- että mustapilkkuisten pilkutuksiin. Mustapilkkuiset ruskeaa periyttävät, joilla on syvä musta väri ja suuret pilkut, tuottavat enemmän punaruskeita, kun taas mustapilkkuiset, joiden väri ei ole niin syvä, eikä värien kontrasti niin hyvä, näyttävät tuottavan enemmän perinteisiä ruskeita.

Pitkäkarvaisia dalmatialaisia

Vaikka dalmatiankoira on lyhytkarvainen rotu, ainakin amerikkalaisissa linjoissa esiintyy silloin tällöin myös pitkäkarvaisia yksilöitä. Pitkän karvan aiheuttama geeni on resessiivinen lyhytkarvaisuuteen nähden, joten periaatteessa mikä tahansa lyhytkarvainen koira voisi periyttää myös pitkäkarvaisuutta. Se kuitenkin on äärimmäisen harvinaista, päätellen siitä, ettei pitkäkarvaisia dalmatialaisia kovinkaan usein tavata.

Lähteet

* The Official Book of the Dalmatian, Dalmatian Club of America
* The Inheritance of Coat Color in Dogs, C Little, Howell Book House Inc. 1957

Kirjoittanut: Seija Tiainen