Tuomariesittelyt - Erikoisnäyttely

Sanna Törnroos, kennel Tallpeak

Kiitän tästä mahdollisuudesta päästä korvaamaan alun perin juhlaerikoisnäyttelyymme kutsuttuja brittiläisiä tuomarivieraitamme, jotka vallitsevasta tilanteesta johtuen eivät pääse paikalle saapumaan. Olen valmistunut dalmatiankoirien tuomariksi vuonna 2018 ja sen jälkeen olen laajentanut lähes koko roturyhmän 6 rotuihin kunnes Covid-19 tilanne seisautti myös tuomarikoulutuksen.

Ensimmäisen oman dalmatiankoirani olen saanut elämääni ilostuttamaan vuonna 1994 ja tuo kyseinen Allu-koira (Doh hill’s Adventurer) sitoi minut rotuun ja koiranäyttelyharrastukseen vahvasti. Allusta tuli aikoinaan KANS&POHJ MVA ja sen kanssa ehdimme kiertää valtavan monessa eri maassa koiranäyttelykehiä. Allun vielä eläessä elämääni asteli maailman ihanimman luonteen omaava Skottis (Sassafras Paint It Black) , jonka löysin vuosien etsinnän tuloksena englannista. Skottis jatkoi näyttelykehien kiertämistä kanssani ja nyt ihanan vanhan herran kaverina asuu myös hänen poikansa Nasse (Tallpeak Lover Undercover). Nassen myötä harrastusrepertuaari on kasvanut myös Mejä-kokeissa käymisellä. Pilkullisten poikien lisäksi meillä asuu tällä hetkellä pointteriuros, beaglenarttu ja harmaa norjanhirvikoiranarttu.

Oma kasvatustyöni dalmatiankoirien parissa alkoi A-pentueella vuonna 2000 kun minulle myönnettiin kennelnimi TALLPEAK. Olen kasvattanut myös näyttelylinjaisia beagleja vuodesta 2006. Dalmatiankoirien kasvatustyössäni on punaisena lankana ollut ”oman linjan” luominen ilman kompromisseja, tavoitteena ennemmin pohtia jo seuraavien sukupolvien sukutaulujen säilyminen ainutlaatuisina kuin aikaansaada jokaiseen sukupolveen menestyviä koiria toistamalla toisten kasvattajien jo hyväksi havaitsemia sukulinjojen yhdistelmiä. Haluan ensisijaisesti koiria, joiden kanssa on miellyttävää elää ja jotka voivat elää pitkän elämän ilman suurempia vaivoja. Tottakai toiveena on, että ne myös vastaisivat ulkomuodollisesti rotumääritelmäämme. Muutamia valioita ja voittaja-titteleitä on vuosien varrella pentueisiin tullut, mutta mitään valtavaa näyttelymenestystä eivät kasvattini ole saavuttaneet. Pikkuhiljaa aletaan kuitenkin olla siellä asian ytimessä eli toivonkin, että valtavirrasta poikkeavilla sukutauluilla varustetut nuoret kasvattini piakkoin pääsevät myös kehiin esiintymään.

Minulle dalmatiankoirassa on tärkeintä, että siitä on havaittavissa ”essence of the breed” eli, että koira on todellinen dalmatiankoira. Dalmatiankoira on aristokraattinen, eläväinen, vaivattomasti liikkuva ja rakenteeltaan liioittelematon. Sen tulee ilmaista yhtä aikaa voimaa ja eleganssia niin, että voisit kuvitella sen liikkeen jatkuvan muuttumattomana loputtomiin. Parhaimmillaan rotumme tulisi olla liikkuessaan. Dalmatiankoiran kuuluu olla myös väritykseltään huomiota herättävä; värien kontrastit on oltava selkeät ja pilkutus huomiota herättävä. Aito dalmatiankoira tulee huomatuksi missä tahansa ympäristössä ja vaikka kuinka kaukaa nähtynä!

Odotan innokkaasti elokuun ensimmäistä viikonloppua ja toivon näkeväni mahdollisimman paljon varsinkin nuoria koiria kehässä. Viime aikaiset poikkeusolot ovat hieman luoneet haasteita koirien kanssa harjoittelulle ja tämän tulen ottamaan huomioon koirien arvostelussa, joten viimeiseen asti hiottua esiintymistä ei edellytetä mukaan tulemiseksi. Innolla odotan myös kaikkien dalmisihmisten kokoontumista yhteen juhlistamaan yhdistyksemme 50-vuotista taivalta, jotenka toivottavasti koiria ilmoitetaan kehään paljon (yhdistys on valmiudessa kutsua myös toisen (kotimaisen) tuomarin mikäli koiramäärä kohoaa suureksi).