Värien periytyminen ja värivirheet dalmatiankoirissaSeija Tiainen, julkaistu DAL 4/90PeriytymisestäPerintötekijät määräävät sen, minkälaisen koiran me edessämme näemme. Ne vaikuttavat myös siihen, kuinka terveenä edessämme näkemämme yksilö saa elämänsä viettää ja minkälaisia jälkeläisiä se jättää. Koira, kuten muutkin nisäkkäät, muodostuu suuresta joukosta soluja. Jokaisen solun tumassa on lankamaisia muodostumia, joita kutsutaan kromosomeiksi. Kromosomit kuljettavat perintötekijöitä eli geenejä, jotka säätelevät solun kehitystä ja elämää. Jokaisella lajilla on ominainen kromosomilukunsa, joka on sama kaikilla saman lajin yksilöillä. Koiralla tämä luku on 78 kromosomia eli 39 kromosomiparia. Sukusoluissa, siittiöissä ja munasoluissa, kromosomeja on kummassakin puolet tästä määrästä. Hedelmöittymisen yhteydessä siittiön ja munasolun kromosomit yhdistyvät ja lukumäärä palautuu 78:ksi. Näin kukin yksilö saa täsmälleen puolet perintötekijöistään isältään ja puolet äidiltään. Perintötekijäparin geenit voivat olla ominaisuuksiltaan dominoivia eli vallitsevia tai resessiivisiä eli peittyviä. Dominoiva geeni määrää aina, millaisena sen säätelemä ominaisuus tulee näkyviin. Resessiivisen geenin säätelemä ominaisuus tulee näkyviin vain, mikäli yksilö saa saman geenin molemmilta vanhemmiltaan. Geenien säätelemä ominaisuus voi olla esim. joku ulkoinen piirre, tai vaikkapa perinnöllinen sairaus.
Yksilöä, jolla on tietyn perintötekijäparin molemmat geenit samat, kutsutaan homotsygootiksi kyseisen ominaisuuden suhteen. Mikäli geenit ovat eri, kutsutaan sitä heterotsygootiksi. Silloin dominoiva geeni parissa määrää, millaisena ominaisuus tulee näkyviin. Tietyn ominaisuuden periytyminen voi olla riippuvainen vain yhdestä geeniparista, tai sitä voivat säädellä useat geeniparit, jolloin kyseessä on polygeeninen ominaisuus. Sitä, minkälaisina yksilön ominaisuudet näkyvät ulospäin, kutsutaan fenotyypiksi eli ilmiasuksi. Sitä, millainen yksilö on perintötekijöiltään (sisältäen myös resessiiviset perintötekijät) kutsutaan genotyypiksi. Dalmatiankoiran värityksen muodostuminenDalmatiankoiran väritys muodostuu useiden geenien vaikutuksesta. Kuvassa 2 on esitetty dalmatiankoiran väritykseen vaikuttavien geenien kaavio. Geenejä kuvataan kirjaimilla, ja jokainen kahdeksasta geenistä esiintyy koiralla kaksinkertaisena, perintötekijäparina. Mikäli kaaviossa on tietyllä kirjaimella vain yksi mahdollinen arvo, on dalmatiankoira aina sen geenin suhteen homotsygootti.
Geenit vaikuttavat väritykseen seuraavasti:
Dalmatiankoira, joka ei ole värivirheellinen eikä periytä värivirhettä, on homotsygootti seuraavien geenien suhteen: As, C, D, E, g, sw ja T. Vaihtelua on ainoastaan geenissä B. Koira on mustapilkkuinen ja mustakirsuinen , jos sen yhdistelmä on B-B (lisäksi periyttää vain mustaa) tai B-b (periyttää mustaa sekä ruskeaa). Ruskeapilkkuisella, ruskeakirsuisella koiralla on aina yhdistelmä b-b, jolloin se myös periyttää vain ruskeaa väriä. VärivirheetVärivirheitä dalmatiankoiriin aiheuttavat rodussa esiintyvät geenit at ja e. TricolorTricolor eli kolmivärisyys tarkoittaa, että mustapilkkuisessa koirassa on ruskeita pilkkuja tai ruskeapilkkuisessa koirassa on vaaleammanruskeita (kellertäviä) pilkkuja. Nämä pilkut esiintyvät yleensä koiran rinnassa ja säärien sisäpinnassa, eli alueilla, joilla tan-väritys esiintyy. Kolmivärisyyden aiheuttaa resessiivinen geeni at, eli tanpoint-geeni. Kolmivärisyys tulee näkyviin vain, jos koira saa ko. geenin molemmilta vanhemmiltaan, eli on yhdistelmä at-at. Silloin sen molemmat vanhemmat ovat tricolor-geenin kantajia, yhdistelmältään As-at (tai at-at eli itsekin tricolor).  kuva 3: Lemonin ja orangen periytyminen Lemon ja orangeLemon (ja orange) -väritys syntyy, kun koira saa kaksinkertaisena geenin e. Yhdistelmän e-e vaikutushan on, että tummaa, eli mustaa tai ruskeaa pigmenttiä ei voi muodostua turkkiin. Silloin periaatteessa mustapilkkuisen (eli musta kirsuisen) koiran pilkut ovat vaalean keltaisia (lemon) ja ruskeapilkkuisen (ruskeakirsuisen) vaalean oransseja (orange). Myös geeni e on resessiivinen ja aiheuttaa siis värivirheen vasta, kun se saadaan molemmilta vanhemmilta. Kuvassa 3 on esitetty lemonin ja orangen perityminen kahden mustapilkkuisen, ruskeaa periyttävän jälkeläisiin. BlaffaBlaffa on koira, jolla on syntyessään mustaa tai ruskeaa karvaa, yleensä korvassa tai silmän ympärillä. Värillinen alue suurenee koiran kasvaessa, eikä aikuisella se näytä pilkuilta vaan on yhtenäinen, musta tai ruskea, alue vailla valkoisia karvoja. Geeni sw kaksinkertaisena aiheuttaa dalmatiankoiran syntymisen valkoisena tai pienin, selvästi pigmentoitunein merkein (=blaffa). Blaffat aiheutuvat väriä modifioivista geeneistä, ns. plus-tekijöistä, jotka lisäävät pigmentin määrää. Vastaavat miinustekijät taas vähentävät pigmenttiä, eli ovat vastuullisia pigmenttipuutoksista (esim silmän ympärillä tai kuonossa). Muita väriä muuttavia tekijöitäBronzingEdellä esitettyjen värivirheiden lisäksi dalmatiankoiran turkissa saattaa tilapäisesti esiintyä virheellistä väriä, eli mustapilkkuisella ruskeaa pilkkujen reunoissa. Ilmiötä kutsutaan nimellä bronzing. Bronzingia esiintyy erityisesti nuorilla koirilla, ennenkuin niiden pentukarva on täysin vaihtunut. Sitä voi esiintyä myös aikuisilla karvanvaihdon yhteydessä. Silloin mustapilkkuiselta pilkkujen reunassa olevien karvojen väri heikkenee ja alkaa näyttää ruskealta. Väri korjaantuu virheettömäksi, kun karva on vaihtunut. BlackeningBlackening on toinen värinmuuttumisilmiö, joka esiintyy vain ruskeapilkkuisilla dalmatialaisilla. Silloin pilkkujen väri tummuu, esityisesti selässä, jopa niin paljon, että koira saattaa näyttää mustapilkkuiselta. Vain päässä oleva vaaleampi väri ja ruskea kirsu osoittavat sen ruskeapilkkuiseksi. Tämäkin ilmiö liittyy karvan vaihtumiseen ja menee ohi karvanvaihdon jälkeen. Bronzing ja blackening ovat tilapäisiä muutoksia koiran värityksessä. Ne eivät ole tietyn perinnöllisen geenin aiheuttamia, eikä niitä pidetä värivirheinä. Esiintyessään pahoina ne saattavat kuitenkin vaikuttaa koiran arvosteluun näyttelyssä. Huom. ruskeakirsuinen koira, jolla osa pilkuista näyttää mustilta, ei voi olla tricolor, vaan kyse on blackening-ilmiöstä. Jet-tekijäMinkeillä on perinteisesti valittu jalostukseen aina yksilöitä, joilla on mahdollisimman tumma ja syvä turkinväri. Ajanmittaan minkkien turkinväri on tummunut, ja sen katsotaan johtuvan ns. jet-tekijästä, joka lisää värin intensiteettiä. Värin intensiteetti on kvantitatiivinen tekijä, joka lisääntyessään aiheuttaa värin tummumisen. Samantyyppinen ilmiö voidaan havaita dalmatiankoirissa. Kun aina valitaan jalostukseen mustapilkkuisia yksilöitä, joilla on mahdollisimman syvänmustat ja selvät pilkut, lisätään värin intensiteettiä. Kun näitä risteytetään ruskean värin kanssa, saadaan yhä tummemman ruskeita yksilöitä. Silloin voidaan kysyä, kantavatko tämänhetken dalmatialaiset jet-tekijää? Mikäli näin on, pitää miettiä, mihin suuntaan halutaan värityksen kehittyvän. Mikäli ruskea halutaan säilyttää selvästi ruskeana, on tyydyttävä vähemmän syvään mustaan väriin mustapilkkuisissa. Jos jatkamme suosimalla aina mahdollisimman syvän mustaa väriä, on lopputuloksena myös hyvin tummanruskeita ruskeapilkkuisia. Lähteet- A-M Hammarlund: Färgnedärvning hos dalmatiner, Philadelphiassa 1984 pidetty esitelmä, julkaistu Dalmatinerkurirenissa |
