DALMATIANKOIRAN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA

Dalmatiankoiran jalostuksen tavoiteohjelmaa päivetään ja kevätkokouksessa 2007 on esillä luonnos uudesta tavoiteohjelmasta.

I TAUSTATIETOA

1. RODUN SYNTY

Dalmatiankoiran alkuperä on edelleen arvailujen varassa. Varhaisimmat varmat viittaukset löytyvät italialaisten maalareiden tauluista 1500-luvulla. Egyptin faaraoiden hautakammioista on löydetty maalauksia, joissa esiintyy dalmatiankoiria muistuttavia koiria. Nämä teokset muistuttavat keskiajan maalauksia. Voidaan siis olettaa, että dalmatiankoiria on ollut olemassa jo lähes 2000 vuoden ajan Välimeren alueella. Thomas Bewickin vuonna 1792 julkaisema teos käsittää kuvauksen ja piirroksen dalmatiankoirasta, jota hän nimittää dalmatian- tai vaunukoiraksi. Englantilainen Vero Shaw teki vuonna 1882 ensimmäisen rotumääritelmän. Tämä määritelmä oli pohjana vuonna 1890 laaditulle viralliselle rotumääritelmälle. Nykyiseen muotoonsa rotumääritelmä on kehitetty Englannissa.

Alkuperäinen käyttötarkoitus: vaunu- ja vahtikoira

2. NYKYINEN KÄYTTÖTARKOITUS

Dalmatiankoira on nykyisin puhtaasti seurakoira.

3. KANTA MUISSA MAISSA

Rotu on saavuttanut suosiota maailmanlaajuisesti. Eri maiden ja maanosien tyypit vaihtelevat jonkin verran.

Pohjoismaat (Norja, Ruotsi, Suomi, Tanska): Kanta on melko yhtenäinen ja korkealuokkainen. Kanta perustuu englantilaisiin linjoihin. Nykypäivänä Pohjoismaissa dalmatialaiset ovat hieman raskasrakenteisempia ja kookkaampia kuin Keski- ja Etelä-Euroopassa.

Englanti: Kuten jo alussa mainittiin, englantilaiset kehittivät rodun siihen, mitä se tänäpäivänä on. Se on edelleen rodun johtava kasvattajamaa, josta viedään koiria kaikkialle maailmaan.

Etelä- ja Keskieurooppalainen kanta: Tyyppi poikkeaa edellä mainituista lähinnä koon ja painon suhteen; ovat pienempiä ja kevyempiä, kuitenkin esim. Hollannin kantaan ovat vaikuttaneet Englannista tuodut koirat.

Itä-Eurooppa: Ongelma tänäpäivänä lähinnä suuren pentutuotannon vuoksi.

USA: Kanta on suuri ja tyypit vaihtelevat. Poikkeavat tyypiltään pohjoismaisista dalmatiankoirista.

Australia: Kanta perustuu Englannin ja USA:n tuonteihin.

4. SUOMEN KANTA

Ensimmäiset dalmatiankoirat (3kpl) tuotiin Suomeen vuonna 1957 Tuulikki Korhosen Tuulirannan kenneliin. Vuonna 1959 syntyivät ensimmäiset dalmatiankoirat pennut Suomessa. Rodun suosio alkoi nousta ja vuonna 1966 rekisteröitiin jo 102 kpl dalmatiankoiria. Nousu jatkui vuoteen 1972 asti käyden 300 sadassa, jonka jälkeen tasaisesti laski ollen 80-luvun alkupuolella alle sadankin. 90-luvun alusta lähtien ovat rekisteröintiluvut nousseet tasaisesti ollen viime vuosina kolmensadan tietämissä.

Rekisteröinnit; liite 1

Kotimaisen kannan rakenne on melko hyvä ulkomuodon, luonteen ja terveyden osalta. Jalostustyötä vaikeuttaa tällä hetkellä mm. ards.

Jalostukseen käytettyjen urosten ja narttujen lukumäärät 1992–2001; liite 2 sekä saman aikavälin isoisätilasto; liite 3

5. ROTUYHDISTYS

Toiminta alkoi Suomen Seurakoira-Terrierikerho ry:n Dalmatiankoirajaostona.

Dalmatiankoirat- Dalmatinerna ry rotujärjestö (n:o 107546) rekisteröitiin 18.10.1971.

Rotujärjestöön kuuluu n. 600 jäsentä. Toiminta kattaa koko maan, toiminnassa on myös alajaostoja.

Yhdistys julkaisee Dal-lehteä ja sillä on omat WWW-sivut. Vuonna 1996 Dalmatiankoirat-Dalmatinerna ry liittyi ECDC:n (European Cooperation of Dalmatian Clubs) jäseneksi.

Yhdistyksen jalostusorganisaatio: Jalostustyöryhmän jäsenet valitsee yhdistyksen hallitus. Jäsenet valitaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Jalostustyöryhmään kuuluu 3-5 jäsentä. Toiminnan perusteena on SKL:n ohjeet. Jalostustyöryhmä ylläpitää pentuvälittäjän kanssa listaa pentueista sekä Dal-lehdessä että yhdistyksen WWW-sivuilla.

II YLEISET JALOSTUSTAVOITTEET

1. TERVEYS JA LISÄÄNTYMINEN

a) PEVISA: jalostukseen käytettävillä yksilöillä lonkkakuvaus pakollinen, tulos ei vaikuta rekisteröintiin.

b) Fyysinen suorituskyky: rotumääritelmän mukaisesti tavoitteena on erittäin kestävä ja nopealiikkeinen koira. Vaunukoirataustastaan johtuen dalmatiankoira on jalostettu pitkänmatkanjuoksijaksi, jonka tulee olla terve ja liioittelematon rakenteeltaan.

c) Dalmatiankoira on suhteellisen terve rotu. Astutukset ja synnytykset tapahtuvat yleensä vaikeuksitta. Dalmatiankoirat tekevät isoja pentueita ja hoitavat pentunsa hyvin. Pentukuolleisuus on pieni.

Perinnölliset sairaudet ja viat joista pyritään eroon:

• Rodussa esiintyy synnynnäistä kuuroutta, joka voi olla toispuoleista tai molemminpuolista. Täysin kuurot pennut suositellaan lopetettavaksi. Vuoden 1996 alusta on ollut mahdollista testata kuulo ns. BAER-testillä, jolla saadaan luotettava tutkimustulos koiran kuulosta. Suositellaan jalostukseen käytettävien koirien kuulon testausta. Rotumääritelmän mukaisesti suositellaan vain molemminpuolin kuulevien koirien jalostuskäyttöä.
• Uraattikiteet/kivet liittyvät dalmatiankoirarodun ainutlaatuiseen puriiniaineenvaihduntaan, joka poikkeaa muista roduista. Koska kysymyksessä on koko rodun ongelma, siitä ei voi päästä eroon jalostusvalintoja tekemällä. Suositellaan kuitenkin, että niitä yksilöitä, joilla ongelma on vakava, ei käytettäisi jalostukseen.
• ARDS, nuorten dalmatiankoirien hengitysvaikeusoireyhtymä; liite 4
• Dalmatiankoirissa esiintyy myös lonkkaniveldysplasiaa. Lievät lonkkaviat ovat viime vuosina yleistyneet. Rotuyhdistyksen suosituksena on ettei huonompaa kuin C-astetta käytettäisi jalostukseen ja C-asteeseen yhdistettäisiin vain A tai B.
• Kyynär- ja olkanivelen od:tä on myös viime vuosina todettu. Suositellaan kyynärnivelien röntgenkuvausta. Suositellaan vain kyynärniveliltään terveitä koiria käytettäväksi jalostukseen.
• Atopia, allergiat sekä muut tassu-, korva- ja iho-ongelmat ovat nykyisin melko yleinen ongelma. Ongelmien vakavuus vaihtelee kosmeettisesta elinikäiseen ruokavalioiden ja lääkitysten kierteeseen ja saattavat johtaa koiran lopetukseen. Vaikeista iho-ongelmista kärsiviä koiria ei suositella käytettäväksi jalostukseen.

Rodussa esiintyy satunnaisesti myös seuraavia perinnöllisiä vikoja tai sairauksia:

• entropium l. silmäluomen sisäänpäinkiertymä
• ektropium l. silmäluomen ulospäinkiertymä
• epilepsia
• häntämutka
• purentaviat; selvät ylä- ja alapurennat sekä virheelliset kulmahampaiden asennot
• napa- ja muut tyrät
• kivesviat
• demodikoosi l. sikaripunkki (yleensä paikallinen)

Näitä kaikkia vikoja on tavattu jonkin verran suomalaisilla dalmatiankoirilla.

Periaatteena on, ettei näistä vioista tai sairauksista kärsiviä koiria tule käyttää jalostukseen.

Edellä mainittujen terveyttä ylläpitävien suositusten ja rajoitusten lisäksi rotuyhdistys pyrkii turvaamaan riittävän geneettisen muuntelun ja ehkäisemään ns. matadorijalostuksen haittoja siten, ettei yksittäiselle urokselle suositella enempää jälkeläisiä kuin 5 % vuoden aikana rekisteröidyistä pennuista. Käytännössä tämä tarkoittaa tämänpäivän rekisteröintimäärillä noin kahta pentuetta per vuosi.

2. LUONNE

a) Avoin ja ystävällinen. Ei arka eikä epävarma, ei hermostunut eikä aggressiivinen.

b) Dalmatiankoirien tyypillisimpiä luonteenpiirteitä ovat eloisuus ja vilkkaus. Ne ovat erittäin toimeliaita ja energisiä koiria. Vahtimistaipumus on melko yleinen, mutta koira ei vahtiessaankaan saa osoittaa aggressiivisuutta. Hyväksyttävä luonne on myös lievästi pidättyväinen ilman selvää arkuutta, hermostuneisuutta tai hyökkäävyyttä.

3. KÄYTTÖOMINAISUUDET

a) Seura- ja perhekoira, helppo kouluttaa.

b) Dalmatiankoira on puhtaasti seurakoira ja hyvä perhekoira. Dalmatiankoira on vilkas ja melko suurikokoinen rotu, joka tarvitsee runsaasti liikuntaa. Edellä mainitut tekijät aiheuttavat sen, että koira tarvitsee jonkinlaisen peruskoulutuksen. Dalmatiankoira on oppivainen rotu, jonka kanssa voi harrastaa esim. tottelevaisuuskoulutusta, agilityä, pelastuskoiratoimintaa tai vetokoiratoimintaa.

4. ULKOMUOTO

a) Rotumääritelmä; FCI 14.4.1999, käännös SKL-FKK 4.3.2000; liite 5

Tulkintaohje: Jalostuksella pyritään rotumääritelmän sanelemaan psyykkisesti ja fyysisesti terveeseen dalmatiankoiraan. Jalostustyön edistämiseksi on pyrittävä säilyttämään jo hankitut hyvät ominaisuudet ja eliminoimaan virheet. Dalmatiankoiran tulee olla sopusuhtainen, sulavaliikkeinen ja kestävä. Huomiota herättävän värityksen tulee olla selvärajainen ja kirkas.

III JALOSTUKSEN PAINOPISTE

Tavoitteena rodunomainen, terve, iloinen ja ystävällinen perhekoira. Vapaa perinnöllisistä vioista.

1. ULKOMUODOLLISET PAINOPISTEET

• Dalmatiankoiran pennun tulee syntyä valkoisena, mutta jos pennussa syntymähetkellä esiintyy suuria, selvästi havaittavia värillisiä alueita esim. korvissa, silmän ympärillä tai hännässä, kutsutaan sitä blaffaksi (engl. patch).
• Dalmatiankoiran silmien ympärillä tulee olla täydellinen maski, samoin kirsun pigmentin tulee olla täydellinen. Huulipigmentti toivottava.
• Dalmatiankoirassa esiintyvä hera- tai sinisilmäisyys on virhe.

Värivirheitä ovat myös:

• lemon (sitruunankeltaiset pilkut)
• orange (appelsiininväriset pilkut)
• tricolour (mustapilkkuisella koiralla ruskeita pilkkuja, ruskeapilkkuisella koiralla tanvärisiä pilkkuja)

Värivirheelliset pennut voidaan rekisteröidä joko normaaliin rekisteriin tai nykyään myös EJ-rekisteriin (ei jalostukseen). Värivirheellisiä koiria ei suositella käytettäväksi jalostukseen.

2. RAKENTEELLISET PAINOPISTEET

Tämänhetken tilanne: nartut tasaisempia laadultaan ja mittasuhteiltaan kuin urokset. Yleisesti ottaen taso on parantunut selkälinjojen, pilkutusten, takaraajojen kulmausten, silmien värin ja luonteen osalta.

Tällä hetkellä rakenteellisia ongelmia, joihin pyritään kiinnittämään huomiota jalostuksessa:

• päät; puutteelliset otsapenkereet, kapeat huonosti kehittyneet kuono-osat, heikot alaleuat, karkeat urosten päät, lyhyet kuono-osat
• eturaajat ja lavat: puuttuvat etukulmaukset
• etuosa: puutteelliset eturinnat
• rintakehä: lyhyet rintakehät ja ylösvetäytyneet alalinjat
• korkeat hännät
• ahtaat ja lyhyet takaliikkeet, löysät etuliikkeet
• takaraajat: pihtikintereisyys
• luisut lantiot
• rungon mittasuhteet (matalaraajaisuus, neliömäisyys, korkearaajaisuus)

3. LUONNE

Tällä hetkellä luonteen osalta huomioitavaa:

• arkuus
• hermostuneisuus
• aggressiivisuus

Jalostusmateriaali: jalostukseen käytetään vuosittain n. 30-36 narttua ja 24-27 urosta.

IV JALOSTUKSEEN LIITTYVÄT MUUT MÄÄRÄYKSET JA OHJEET

1. ULKOMUOTO

Dalmatiankoiralta ei vaadita koepalkintoa muotovalion arvon saavuttamiseen. Myöskään ulkomuotoa koskevia erityismääräyksiä rekisteröinnille ei ole. Rotuyhdistyksen suositusperiaatteet ovat, että jalostukseen käytettävän nartun tulee olla palkittu vähintään kahdella erittäin hyvällä eri tuomareilta, joista toinen on saatu yli 15 kk:n iässä. Uroksen tulee olla palkittu mielellään erinomaisella, mutta vähintään yhdellä erittäin hyvällä.

2. LUONNE

Dalmatiankoiralta ei vaadita luonnetestitulosta valionarvon myöntämiselle. Rotuyhdistys edellyttää, että jalostukseen käytettävät koirat ovat hyväluonteisia.

3. KÄYTTÖOMINAISUUDET

Dalmatiankoiralla ei ole rodunomaista käyttökoetta.

4. TERVEYTTÄ JA LISÄÄNTYMISTÄ KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET JA OHJEET

Nartun penikointiväli: Suomen Kennelliiton koirarekisteriohjeen mukaan nartun penikoimisvälin täytyy olla vähintään 10 kuukautta. Yhdistyksen suositus on, että jalostukseen käytettävän nartun täytyy olla vähintään kaksi vuotta ja että ensisynnyttäjä on alle 6-vuotias. Urosta voidaan käyttää korkeintaan kolmessa yhdistelmässä, ennen kuin sen jälkeläisistä saadaan näyttöä: erittäin hyvällä palkittuja yksilöitä (vähintään kahdesta pentueesta) ja jälkeläismäärän lisääntyessä myös erinomaisella ja sertifikaatilla palkittuja yksilöitä useammasta yhdistelmästä. Mikäli nartulla aiotaan teettää useampia pentueita, tulee sen aikaisemmilla jälkeläisillä olla näyttelytuloksia.

Muita suosituksia ja ohjeita:

• nartun omistajan tulee olla yhdistyksen jäsen
• yhdistyksen pentuvälitys välittää jäsenten kasvattamia pentueita

Poikkeuslupamenettely: rotumme kasvattajat hakevat harvoin poikkeuslupia, niihin suhtaudutaan pääsääntöisesti myönteisesti.

Jalostustyöryhmä määrittelee kulloinkin voimassa olevat suosituskriteerit, jotka yhdistyksen yleiskokous hyväksyy.

5. KASVATTAJAA, KOIRAN KAUPPAA, MAAHANTUONTIA YMS. KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET JA OHJEET

Kasvattajalta edellytetään Suomen Kennelliiton määräyksien ja ohjeiden noudattamista.

V TOIMEENPANO-OHJELMA

Tavoitteena on jalostusvalinnoilla vahvistaa rotumääritelmän mukaisia piirteitä ja pitää jalostuspohja mahdollisimman laajana. Tavoitteena on myös lisätä oikeantyyppisten koirien osuutta suomalaisessa kannassa, pyritään rotumääritelmän mukaiseen ulkomuotoon.

Tavoitteet pyritään saavuttamaan hankkimalla mahdollisimman paljon tietoa rodun yksilöistä.

Tietoa kerätään näyttelytulosten lisäksi jälkeläisistä, terveydestä, luonteista jne.

Jalostustyöryhmä lähettää kasvattajille vuosittain pentuekyselyt edellisenä vuonna syntyneistä pennuista ja niistä julkaistaan yhteenveto vuosittain yhdistyksen lehdessä.

Vuosittain järjestetään jäsenille ns. jalostuspäivä.

Jalostustyöryhmä tiedottaa toiminnastaan jäsenlehdessä ja pyrkii jakamaan informatiivista tietoa.

Yhdistys pyrkii järjestämään vuosittain jalostustarkastuksia.

TAVOITEOHJELMAN MUUTOSTARPEET

Pyritään pitämään tavoiteohjelma ajan tasalla tarkistamalla se säännöllisin väliajoin.

LIITTEET

liite 1; rekisteröinnit
liite 2; jalostukseen käytettyjen urosten ja narttujen lukumäärät vuosina 1992–2002
liite 3; isoisätilasto vuosilta 1992–2001
liite 4; ARDS
liite 5; rotumääritelmä

LIITE 1

DALMATIANKOIRIEN REKISTERÖINTIMÄÄRÄT 1957–2002

LIITE 2

JALOSTUKSEEN KÄYTETTYJEN UROSTEN LUKUMÄÄRÄ VUOSINA 1992–2002

JALOSTUKSEEN KÄYTETTYJEN NARTTUJEN LUKUMÄÄRÄ VUOSINA 1992–2002